Voin väittää, että tiedän jotain siitä kun nyt jyrähdän, että sotesta EI hemmetti soikoon ole varaa leikata. Tiedän, että entiset kollegat kamppailevat siellä tänäänkin alimiehityksin tai laskevat miten palkka riittää elinkustannuksiin. Tiedän miten tukossa palvelut ovat – ja miten esim. mielenterveyden sairauksien puolella menetetään jopa ihmishenkiä, koska ei kyetä auttamaan oikeaan aikaan.
Meidän päättäjien on kokoajan tiedostettava, että järjestelmä on jo rikki. Ja siksi sieltä ei todellakaan voi leikata. Mutta samaan aikaan on tunnistettava, että nykytila ei riitä – soten kustannuskehitys on jättimäinen ongelma. Tätä menoa ei ole varaa turvata hyvinvointiyhteiskunnan pohjaa. Ja minä kyllä haluan, että minit ja heidänkin mininsä saavat tässä maassa palveluita. Ja että jokaiselle meistä löytyy tukea ja turvaa kun ikääntymisen myötä ei pärjää yksin.
Perusterveydenhuoltoon panostaminen on tutkittu keino vähentää terveydenhuollon kokonaiskustannuksia. Soteen tarvitaan lisää vaikuttavuutta ja näyttöön perustuvien menetelmiä – ja näiden käyttöönotto esimerkiksi täydennyskoulutusten myötä voi hetkellisesti maksaa jopa lisää. Integraatioon tulee yhä panostaa. Tarvitaan teknologiaa ja automatisaatiota, jotta esim. hoitajien aikaa kyetään vapauttamaan konkreettiseen hoitotyöhön. Pitää panostaa siihen, että alueiden toimintaa seurataan ja että esimerkiksi johtamiseen aidosti panostetaan. Kilpailutus- ja hankitaosaamista on vahvistettava, yksityisen ja julkisen välille on luotava läpinäkyvä kustannuslaskentamalli joka huomioi myös vaikuttavuuden ja laadun.
Eikä meillä ole palveluita jos ei ole tekijöitä. Sote-ammattilaisten palkkakehitykseen on oltava mahdollisuuksia. Työolot on oltava kunnossa. Alan veto-ja pitovoimaan on panostettava. Ja silti, silti me tarvitsemme yhä enemmän ihmisiä Suomeen tekemään työtä myös sote-aloille maamme rajojen ulkopuolelta.